"Täällä tuoksuu äitiltä. Kakalta." Yritän säilyttää naaman peruslukemilla, vaikka työtä se teettää. "Räkä maistuu hyvältä" -tyylisiin kommentteihin alkaa kotona jo tottua, täysi-ikäisessä seurassa niitä kuulee harvemmin.

 

On vaikea palauttaa mieleen vuoden takaista tilannetta. Lyhyttukkainen Anni ei osannut kävellä ja sanavarastokin oli suppea. Puhetta pulppusi ensikuukausista lähtien. Nyt siitä alkaa saada jo selvää, vaikka välillä keskustelu muistuttaa kommunikaatiota latinokauppiaan kanssa. Tunteet ovat pinnassa, kädet viuhuvat, sanat kuulostavat tutuilta, mutta en keksi niille reaalielämän vastinetta. Jos en ymmärrä, vastapuoli polkee jalkaa. Välillä pienen tarinat saavat laulujen muodon.

 

Ensimmäisinä kuukausina vahdin vauvan kehitystä valppaana, tutkin neuvolan lappuja ja seurasin keskusteluja siitä, mitä missäkin ikävaiheessa pitäisi osata. Tajusin että jokainen kehittyy omassa tahdissaan. Silti halusin tietää olemmeko jäljessä ja voisinko jotenkin edistää tilannetta. Tunsin syyllisyyttä vähän kaikesta, vaikka olisinkin toiminut ohjeiden mukaan. Annilla oli valmiudet kävelyyn jo varhain, mutta itsenäiset askeleet tyttö otti vasta vuoden ja parin kuukauden iässä. Myöhemmin syntynyt serkku taapersi aiemmin. Annia innosti kiipeily. Viime kesänä nappula kapusi kesämökin parvelle yksinkertaisia tikkaita pitkin. Saimme lisää harmaita hiuksia yrittäessämme kehittää mentelmiä kiipeilyn estämiseksi.

 

En ole pitkään aikaan seurannut kehitysvaatimuksia. Kaksivuotisneuvolassa ainoa haloo syntyi peukun syömisestä. Ja kalaa pitäisi pistellä enemmän. Mummon geenit... Tomeraksi luonnehdittu tyttö kasvaa käyrillä, seuraava vaatekoko tulee olemaan 92 cm. Tytöltä onnistuvat juoksu, hyppiminen, rappusten kiipeäminen, palikkatornit ja etenkin tuotteiden purkaminen osiin. Kun kiellän imemästä peukkua, päätyy suuhun varvas. Kiukkukohtauksista yritetään selvitä yhdessä sylityksillä ja selityksillä. Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivuilla kiteytetään olennainen: Vanhemman haasteellinen, mutta tärkeä tehtävä on vakuuttaa, että lapsi on kiukkupäisenäkin hänelle rakas eikä maailma hajoa kiukkuun.

Itsenäisyyspyrkimyksistään huolimatta tämän ikäisen ihmisen sanotaan tarvitsevan tutun aikuisen läheisyyttä ja aikaa. Olen iloinen päätöksestäni olla töissä vain osan viikosta, vaikka välillä sitä kyseenalaistetaan. Itsekin mietin valinnan järkevyyttä aina, kun tilin saldo pyörähtää miinukselle. Mutta elämänlaatua ei mitata euroissa.
 

"Ei oo mitään hätää, äiti", sanoo Anni ja silittää hiuksiani unen kynnyksellä. Nielaisen kurkkuun juuttuneen palan ja hengitän pienen tytön tuoksua. Jotain ihan muuta kuin kakanhaju.