Äitini ei juuri välittänyt kokkailusta, joten sain lapsena häärätä keittiössä mielin määrin. Jäljet piti korjata itse. Se päti kaikkeen muuhunkin harrastustoimintaan. Tiskaamaan jouduimme veljen kanssa joka tapauksessa, siihen ei vaikuttanut kuka toimi keittiömestarina. (Tiskivuoroissa ei ollut mitään ihmeellistä, harvassa taloudessa oli tiskikone tai vanhempi, joka töiden jälkeen halusi liottaa käsiään pesuainevedessä.)

 

Elintarvikealalla työskennellyt isä vastasi ruokapuolesta. Leipoessaan hän keskittyi suuriin kokonaisuuksiin kuten leipään ja kolmen litran pullataikinaan. Otin vastuulleni piperrykset. Aloitin alakouluikäisenä pikkuleivän tyylisillä vadelmaviipaleilla. Isältä tuli johdatus taikinatietouden perusteisiin ja hyviä käytännön vinkkejä. Hän opetti improvisoimaan, jos joku meni pieleen. Vastuualueeni laajeni nopeasti kattamaan kahvipöydän tarjottavat kuivakakuista piirakoihin, tuulihattuihin ja muihin konditoriatuotteisiin. Rippijuhliini tein kaiken itse. Niitä seurasivat veljen rippijuhlat, mummon syntymäpäivät ja muita kekkereitä. Koulun myyjäisiin väsäsin kinuskikakun ja piparkakkutalon, jonka toteutin omin käsin luonnollisesti taikinasta lähtien. Mielenkiintoisin osuus oli talon pohjapiirrosten suunnittelu. Jossain vaiheessa haaveilin arkkitehdin urasta.

 

Opiskeluaikana tuli muita mielenkiinnon kohteita. Koulu tarjosi mahdollisuuksia purkaa luovuuttaan, eikä yksineläjänä huvittanut nakertaa kakkuja. Leivointa rajoittui sämpylöiden pyörittelyyn. Parisuhteessa harrastus hieman elpyi, silloin kehittelin omia mokkapala- ja omenapiirakkareseptejä. Mutta kahden ihmisen taloudessa kulutus oli vähäistä eikä meillä ollut pakastinta, johon olisi voinut taltioida jäännökset. Isän kuoltua leipominen loppui kokonaan. Se ei ollut tietoinen päätös. Jostain syystä jo hiivapalan näkeminen otti päähän.

 

Nykyisellä orkesterilla jauhopeukalolle on taas löytynyt käyttöä. Piperrykset eivät mene, mutta pulla ja sämpylät katoavat alta aikayksikön. Leipominen on palkitsevaa ja se onnistuu useimmiten. Väsähtäneenäkin leipomisen tuoksu tuo hyvän mielen. Positiivinen palaute on taattu, mikäli pysyy perustuotteissa eikä lähde improvisoimaan kuivakakkujen tai voitaikinaleivonnaisten  puolelle. Kiellettyjä aineita ovat juustot (etenkin tuorejuusto), mantelit ja muut hillot paitsi mansikka. Puolukka on ehdottomasti kielletty. Täytekakku kelpaa, suolaiset piiraat saan nauttia keskenäni.

 

Nyt olen leivontalakossa. Päätimme miehen kanssa pidättäytyä vehnäjauhosta ja sokerituotteista pääsiäiseen asti. Talven mittaan kahvipullasta tuli saavutettu etu. Jotain täytyy tehdä katkaistakseen kierre. En siis leivo vaikka teinit ovat meillä, en edes sämpylöitä. Ostin kuitenkin alennuksesta pitkään haaveilemani vohveliraudan. Pääsiäisenä korkkaamme sen, kuukauden kieltäymyksen päätteeksi.