Viisainta kertoa se tässä vaiheessa: minulla ei ole mitään tunnustettavaa. Olin kaavaillut blogistani Äitipuolen päiväkirjaa, mutta harmillisesti nimi oli jo käytössä. Sisäinen paine nettipäiväkirjan perustamisesta kävi kuitenkin niin voimakkaaksi, että perustin sen keskeneräisellä nimellä. Jälkeenpäin on tullut mieleen muita vaihtoehtoja. Niin käy aina.

 

"Tunnustus" nimen osana antaa viitteitä siitä, että haluaisin paljastaa jotain lapsipuoliin liittyvää. Niin ei minun tapauksessani satu olemaan. Olen mitä tavallisin ja tylsin äitipuoli. Herään ja keitän kaurapuuroa, pesen pyykkiä, vien lasta hoitoon ja valitan lapsipuolille sekasotkusta. Eroottinen elämä keskittyy makuuhuoneeseen ja sen kohteena on evankelisluterilaisesti vain puolisoni. Sekin on nykyään aika harvinaista. Joko minä tai mies nukumme tai  joku muu utelias perheestämme on hereillä. Usein emme jaksa muuta kuin nukahtaa käsivarsi toisen ympärille puolihuolimattomasti heitettynä. Nolottaa myöntää, mutta tähän on tultu.

 

Äitipuolen rooli on merkittävä osa nykyistä elämääni. Se tekee minusta erilaisen moniin muihin perheenemäntiin verrattuna. Juuri äitipuolena olen joutunut kasvamaan ja nöyrtymään ja aloittamaan alusta. Olen tuntenut itseni välillä ei-toivotuksi ja ulkopuoliseksi ja joutunut ottamaan paikkani toisten kodissa. Olen ostanut kaappeja, että saisin omaisuuteni survottua johonkin. Olen oppinut, että löylyveden tulee olla kylmää ja että kaalia ei syö kukaan. 

 

Äitipuolelle kuuluvat aikuisen vastuut, johon sisältyy samaa huolta ja huolehtimista kuin biologisille vanhemmille. Oikeuksia puolikkaalle ei kuulu. Jos jaksaa olla kärsivällinen ja oikeudenmukainen, saattaa jossain vaiheessa saavuttaa lapsipuolten hyväksynnän. Se on suurin palkkio ja vaivan arvoista. Fiksu äitipuoli ymmärtää sen, ettei koskaan saavuta samaa asemaa kuin biologinen vanhempi. Asialla on valoisatkin puolensa: lasten läsnäolosta voi nauttia ilman lopullista päätäntävaltaa, taloudellista tai henkistä vastuuta.

 

Alun perin aioin käsitellä uusperheellisyyttä blogissa enemmän. Sitten alkoi tuntua, että perheen intimiteettisuoja kärsii. Harva teini nauttii siitä, että joku raapustelee heidän kommelluksistaan nettiin. Valokuvauksellinen linssilude Tuulikin on tullut kriittiseksi kuviensa suhteen. Niinpä kuvat ja kirjoitukset keskittyvät Annin ympärille.

 

Äitinä olen vielä tuore enkä osaa sanoa, kuinka äitiys on minua muuttanut. Onko veri vettä sakeampaa? Toiminko Annin suhteen eri tavoin kuin miehen lasten? Totta on ainakin se, että sisarukset rikastuttavat Annin elämää ja tuovat siihen uusia ulottuvuuksia.