Nyt on juuri oikea aika vaihtaa kukkiin mullat. Jos vain olisi kukkia. Meillä kukan virkaa toimittaa rahapuu, enkä ole aivan varma senkään eloisuudesta. Olen toiminut aika monen huonekasvin saattohoitajana; ennuste uusille tulokkaille ei ole lupaava. Poden vielä syyllisyyttä viimeisimmästä tapauksesta. Olin ostanut viitisen vuotta sitten yhdeksällä eurolla kiinanruusun. Iso, puumainen kasvi sisusti hyvin tyhjää asuntoa. Alkuajat kukka kituutti mitenkuten, kunnes muutin mieheni luo. Täällä ruusu puhkesi kukoistukseen. En erityisemmin perusta kukkivista sisäkasveista (orkidea on poikkeus), mutta oli vaikea pysyä tyynenä kun oksat notkuivat suurista, vaaleanpunaisista kukista. Tunsin olevani, jos en nyt ihan viherpeukalo, niin ainakin kohtalainen hortonomi.

 

Näin mentiin pari kesää. Sitten intoni lopahti ja ruusu jäi vähemmälle huomiolle. Leikkasin sen liian ronskilla kädellä ja liian myöhään, lehdet muuttuivat osittain keltaiseksi. Lannoitus taisi jäädä tekemättä. Ajatukseni alkoivat olla jo tulevassa synnytyksessä eikä ison mahan kanssa jaksanut teutaroida kukkaruukun juurella. Uusia versoja tuli vain vähän eikä yhtään nuppua. Elokuussa kastajaisten aikaan piti tehdä olohuoneen nurkkaan tilaa ja vein kiinanruusun ulos. Siellä se saisi nauttia lämpimästä ja kosteasta ilma-alasta. Kesän kuumimpina päivinä sää muistutti hyvinkin kiinanruusun alkuperäistä subtrooppista ympäristöä.

 

Kastajaiset olivat ja menivät. Ensimmäisten pakkasten myötä mietin laiskasti mihin ruukun sisältöineen sijoittaisin. Näin jo sieluni silmin Annin ruukun juurella lappamassa multaa suuhunsa. Lopulta kiinanruusu jäi ulos koko talveksi. Vaikka kasvi nauttiikin talvilevosta, epäilen että tämä talvi oli sille liikaa. Aina kun katseeni osuu kukan surkeaan varteen ja kuivuneisiin lehtiin, tunnen piston sisimmässäni. 

 

Pitäisi ostaa viherkasvi. Joku helppohoitoinen, ehkä kaktus.