Sunnuntaina Anni sai elämänsä ensimmäisen vatsataudin. Yllättävän kauan pieni säilyikin terveenä, liekö syynä silkka onni vai pitkään jatkunut imetys. Virukset ovat luonnollinen osa lapsen elämää. Silti mielessä häivähti huoli. Tulikuuma typykkä nukkui nukkumistaan, mieluiten minun sylissäni ja kädet upotettuna hiuksiini. Jos erehdyin kääntämään päätä, Anni oikaisi sen rivakoin ottein. Tuliko pöpö koiran puruluusta, jota Anni järsi innoissaan? Toksoplasmoosi, listeria, borrelioosi?  

Hellekelillä riisuimme pienen vaippasilleen. Katselin sängyssä hikisenä nukkuvaa lasta. Kyljelleen heittäytynyt tyttö näytti nyt nuoremmalta kuin päivävaatteeissa. Kosteat hiukset kiertyivät kiharoille niskassa. Valo paljasti nukkamaiset ihokarvat ja vyötärön kohdalla erottui pieni mutka. Kuulin joskus, että tämä lantion ja vatsan rajakohta olisi kaunein kohta naisessa. Nyt vuoden ikäinen taapero ja kohta jo nuori nainen rakkaansa sylissä... Kipeä lapsi virittää suojeluvaistot äärimmilleen.
 
Töissä pojat vaihtoivat kokemuksia nettivideoista. Joku on tatuoinut silmämunansa kokonaan mustaksi. Maailman ensimmäinen tapaus ja nyt operaatio on kaikkien nähtävillä. Kuvittelen läpimustat silmät ja tunnen kuvotuksen aallon. Miksi ihmeessä moinen värjäys? Tälläkin miehellä on ilmeisesti äiti ja isä, ehkä sisko. (Naisystävää tuskin on, ellei sitten vastaavanlainen tapaus.) Mustasilmäinen mieskin on joskus ollut lapsi. Täydellinen vauva, jonka silmiä on ihasteltu ja mietitty, keneltä ne on peritty.
 
Nyt Anni on täysin terve. Todisteena siitä hammastahna löytyi taas vessapöntöstä. Puupalikka kävi läpi valkopesuohjelman ja säilytti värinsä yllättävän hyvin. Käkikellon punnuksissa oli hauska roikkua, etenkin kun suuhun mahtui kaksi tuttia samaan aikaan! Eilen tyttö juoksutti vuorostaan mummoa, joka oli pyydetty lastenhoitoavuksi alkuviikosta. Sähläys väsyttää ja joskus raivostuttaa, mutta nyt katson sitä tyytyväisenä. Vatsatauti voitettu 6-0.