Miten lapsen hiukset saisi parhaiten leikattua? Turha kuvitella, että neiti pysyisi paikollaan sekunnin sadasosaa. Heti kun sakset kaivetaan esille, tyttö tuijottaa niitä herkeämättä ja pää pyörii hyrrän lailla. Edellisen parturoinnin tulosta voi ihastella otsahiuksissa. Tuskin löytyy kahta samanpituista haiventa. Kubistinen muotoilu suoritettiin äitiyspakkauksen kynsisaksilla selän takaa, kun kohteen mielenkiinto oli kohdistunut johonkin muualle. Ehkä karkkiin.

Nyt nukkuvan Annin hiukset levittäytyvät päiväpeitolle, suortuvissa alkaa näkyä punertavaa väriä. Johtunee kevätauringosta tai sukurasitteesta. Päiväkodin hoitaja kehotti leikkaamaan tukan, että se tuuhenisi. Mitä! Eivätkö hiukset kasva juuresta? Mutta kun tarkemmin katsoin, muilla tarhan tytöillä oli siistit, lyhyet hiukset. Minä taas olen antanut kaikkien kukkien kukkia. Poninhäntä päässä tyttö näyttää kuulemma minulta, mikä on riittävän hyvä syy pitää hiukset pitkänä. 
 
Ehkä odotan, kunnes voin viedä Annin kampaajalle. Ei tarvitse tytön hävetä. Itse olen käynyt ammattilaisen käsiteltävänä niin pitkään kuin muistan, mutta kotiparturoinnistakin on kokemusta. Olen yrittänyt operoida äidin tuheaa kuntaloa Fiskarsin keittiösaksilla (en suosittele). Erilaiset värjäyskokeilut aloitin jo teini-ikäisenä. Parhaiten on jäänyt mieleen otsahiusten oranssi leimahdus ja kylpyammeen kuluneeseen pintaan jämähtäneet väriaineet.
 
Tällä viikolla olemme saaneet nauttia poikkeuksellisen hienoista auringonnousuista. Sulan lasimassan värinen pallo lämmitti jäistä pyöräilijää. Viime yönä taas näytti siltä, kuin joku olisi sytyttänyt valot. Kuu hopeoi koko maiseman. Haaveilin lähteväni kuutamohiihdolle muiden nukkuessa, reppuun glögiä ja munkkipossu, palatessa ehkä lämmin sauna... Tietysti mukavuudenhalu voitti. Jäin sänkyyn katsomaan elokuvaa.