Kiinteistökuningatar Kaisa on siunatussa tilassa, huomasin jostain lehtiotsikosta. Ei niin, että asia jaksaisi kiinnostaa. Voin vain kuvitella, millaisia kirjoituksia asia herättää nettipalstoilla. On rohkeaa julistaa, ettei aio sitoa itseään liikaa eikä viettää äitiyslomaa. Silkkaa provosointia on verrata imetystä orjuuteen.

 

44-vuotiaan raskaus jakaa mielipiteitä niin ikään. Onko nelikymppinen liian vanha? Odottaessani Annia sain jatkuvasti kuulla olevani iäkäs ensisynnyttäjä. Pian siihen tottui. Kuuluin automaattisesti kaikkiin riskiryhmiin. Keskenmeno, raskausmyrkytys, raskausdiabetes, geenivirheet, ennenaikainen synnytys, raivotarjonta - mitä ongelmia keksittäisiinkään, vanhuuden myötä ne olivat mahdollisia. Tai keskimääräistä mahdollisempia. Kävin lapsivesitutkimuksessakin, mikä oli henkisesti raskauden vaikein osuus. Kaikki meni hyvin iästäni huolimatta.

 

Lähipiiri oli raskaudesta innoissaan. Kukaan ei ihmetellyt vuosiani, eivät edes teinit. Heiltä sentään osasin odottaa nolostuneita reaktioita: nyt kaikille selviää, että iskä harrastaa ihmisen biologiaa! Mutta ei. Tuuli muistutti, että Madonnakin on saanut nelikymppisenä lapsia. Sillä sipuli.

 

Kuului riveistä jupinaakin. Iäkkäiden vanhempien lapsi kertoi hävenneensä vanhempiaan. Hän ei toivoisi kenellekään samaa kohtaloa. Se tuntui pahalta. Joutuisiko lapseni nolostelemaan minua? Tulisiko pienen elämästä keljua, kun ruttuinen äiti istuu kevätjuhlien katsomossa? Ehkä. Mutta rankempiakin asioita hävettäväksi kuin epätrendikkäät ja visuaalisesti  parhaat päivänsä nähneet iskä ja äiskä. Jossain vaiheessa lapsi kuitenkin tekee pesäeroa. Hän keksii nolottavia asioita syntymäkodistaan, olipa miten nuorten tai vanhojen jälkeläinen tahansa. Sitä paitsi eläkeikä nousee. Jos kuusikymppisen odotetaan olevan täydessä iskussa työelämää varten, ehkä vahemmuuskaan ei ole mahdotonta.
 

Kuinka ikä on vaikuttanut äitiyteen? Minulla ei ole vertailukohtaa. En suunnitellut alkavani vanhana äidiksi, saati sitten äitipuoleksi. Ehkä olisin jaksanut valvoa nuorena paremmin. Ehkä en olisi tullut hajamieliseksi kuten nyt. Ehkä vyötärökin olisi palautunut helpommin entisiin sentteihin. Mutta olen varma, että henkinen puoli on nyt vahvempi. Tiedän jo kuka olen. Enää ei tarvitse todistella mitään. Siinä rinnalla on pienenkin hyvä kasvaa omaksi itsekseen.