Huumorintajuinen. Luotettava. Hyvä suutelija. Sanavalmis. Liikunallinen. Kätevä. Kivannäköinen. Hallitsee yhdyssanat. Boheemi (ehkä). Miehekäs ääni. Samankaltainen kirjallisuus-, musiikki- ja elokuvamaku… Yritän muistella, mitkä olivat kriteerini unelmamiehelle silloin, kun parisuhteesta ei vielä ollut tietoakaan. Kovin tiukka se seula ei ollut. Jossain vaiheessa edellytyksenä oli, että mies olisi minua pitempi. Eikä sekään ollut niin nökönuukaa.

 

Osa toiveista pätee edelleen. Haluan mieluummin katsoa miestä ylös- kuin alaspäin. Luottamus on kaiken perusta. Ulkonäkövaatimuksissa on epäilemättä tullut lievennystä. Ryhti, karisma ja pilke silmässä korvaavat monta puutetta - niin miehellä kuin naisella. Elokuva- ja kirjallismaku on bonus, mutta ei missään nimessä välttämätön. 

 

Kokemus on osoittanut, että yhteiselämässä tarvitaan kykyjä, joita nuorena en tullut ajatelleeksi. Hyvää näköä esimerkiksi. Itse en likinäköisenä käytä kovin usein silmälaseja. On suotavaa, että edes pariskunnan toinen osapuoli tiedostaa mihin olemme matkalla. Suuntavaistoa. Aivoistani puuttuu kyseistä ominaisuutta tuottava osa. Kartan kanssa selviän jotenkin, mutta tarvitaan vain yksi 180 asteen käännös ja olen pihalla kuin lintulauta. Rohkeutta. Miehen tulee pystyä poistamaan hämähäkki, torakka tai hiiri niin tarvittaessa. (Voin tehdä sen itsekin, mutta mieluummin en.) Käytännöllisyyttä. Olen täysin kyvytön avaamaan minkäänlaisia pakkauksia. Kätevä mies helpottaa huomattavasti arkeani.

 

Yksi keskeisiä unelmamiehen taitoja on huonekalujen kokoaminen osista. En voi edes kuvitella, mitä elämästä tulisi ilman kyseistä kykyä omaavaa kumppania. Olen toki itsekin kasannut huonekaluja. Yhden kerran. Halusin tv-tason ja päätin toteuttaa sen itsenäisesti. Osien mukana seurasi tuhruinen, Kiinassa kopioitu räjäytyskuva tuotteesta. Kaikki kiinnikkeet näyttivät samanlaisilta mustetahroilta eivätkä lastulevykappaleetkaan eronneet toisistaan. Missään ei kerrottu, mihin pönkitän 150 cm pitkät osat siksi aikaa, että askaroin ne yhteen suorassa kulmassa. Jo ensimmäinen osa meni väärin päin. On vaikea sanoin kuvata sitä turhautumisen astetta.

 

Harvalukuiset miesystäväni ovat osanneet koota kalusteet ja ovat tehneetkin sen mukisematta. Kerran tapailin humanistia, joka ei pystynyt kasaamaan vuodesohvaa. Suhde päättyi omaan mahdottomuuteensa. Nykyinen mieheni on rakentajien aatelia. Pakkaukset avautuvat ja huonekalut kasautuvat taianomaisesti, kuin itsestään. Eivätkä ominaisuudet jää tähän. Mies kiertelee narisematta kanssani Ikeassa, vaikka pysähdyn joka toisella askeleella uuden inspiraation vallassa. Hän leikkaa asiantuntevasti sopivat palat verhokankaasta - itsepalvelutekniikka menee yli ymmärrykseni. Puoliso hakee tarvittavat pakkaukset hyllyistä ja saa kuin ihmeen kaupalla mahtumaan ne autoon. Ja lopuksi hän lähtee vielä kanssani Kasvitieteelliseen puutarhaan, vaikka mieluummin varmasti viettäisi senkin ajan moottoripyörä- tai traktorinäyttelyssä. Tai missä tahansa asiantuntevassa romukaupassa.