Kolme vuotta sitten purkkaa jauhava viulisti vilkutteli meille iloisesti. Nyt olemus on jo häkellyttävän aikuismainen ja jousi soi kauniisti. Mihin ne pienet prinsessat katosivat? Kymmenvuotissynttäreillä laitoimme tuon tytön nilkkaan Peppi-laastarin. Toiselta jäi tikkariin maitohammas. Pojat sentään näyttävät edelleen pojilta, lapsilta.
 
Sunnuntaina kävimme perinteisesti Tuulin äitienpäiväjuhlissa. Ensimmäisellä kerralla minulla oli vaikeuksia mennä tapahtumaan, joka on suunnattu äideille. Pelkäsin vieväni paikan joltain oikealta äidiltä. Tunsin syyttävät katseet niskassani ja valmistauduin luovuttamaan penkin jollekin, joka sen todella ansaitsee. Vuosien myötä asenne on muuttunut - olen tottunut rooliini ja osasin jo odottakin tätä lämminhenkistä juhlaa.
 
Ensimmäisiin äitienpäiväjuhliin valmistauduimme huolella. Paidat silitettiin, hiukset laitettiin ja kengät puunattiin. Viime vuonna pukeuduin siihen ainoaan mekkoon, joka mahtui päälle ja survoin kengät jalkaan pientä väkivaltaa käyttäen. Käsilaukkuun varasin Rennietä reilun määrän. Tänä vuonna valmistelin ensin Annin, joka alkoi tuoksahtaa saman tien ja kierros aloitettiin alusta. Sähläyksen huipentumaksi tyttö avasi kylpytakkini ja painoi tomerasti näkemäänsä nappia. Samaan aikaan toisaalla mies viimeisteli housujaan leikaten rispaantuneita langanpätkiä. Tummien farkkujen lahkeet oli päärmätty polttamalla - ehdinkin jo ihmetellä kärähtänyttä hajua. 
 
Musiikkiluokan esityksiä kuunteli ilokseen. Teinien äiti istahti mutkattomasti eksänsä viereen ja tutustui Anniin. Pieni seurasi silmät ymmyrkäisenä siskopuolen soittoa eikä kitissyt juuri lainkaan. Olin toki varannut mukaan mittavan viihdearsenaalin maissinaksuineen sekä istumapaikan, jolta olisimme päässeet katoamaan huomaamattomasti… Juhlan lopuksi jyvät eroteltiin akanoista ja äidit pyydettiin seisomaan luokan teen. Seurasi sentimentaalinen äitienpäivälaulu, josta harva nainen selvisi kuivin silmin. Olin osannut varautua. Tuijotin kattorakenteita ja yritin olla ajattelematta Tuulia suureksi varttuneena. Yleisön joukossa näytti olevan muutama muukin ei-äiti, mikä tuntui lohdulliselta. 
 
Loppuhuipennukseksi isosisko nappasi Annin syliinsä ja vei tytön luokan ihmeteltäväksi. Tätä en voinut kuvitella kolme vuotta sitten. Pelkkää bonusta, koko perhe.