Ulkona näytti olevan pakkasta ja vien matot tuulettumaan. Välillä siivosin yläkerrassa Annin avustuksella. Kaksi tietokonetta ja pyörivää toimistotuolia varmistivat sen, ettei projekti käynyt tylsäksi. Tyttö istahti tuolille ja alkoi takoa näppäimistöä kaksin käsin kuin inspiraation vallassa soittava pianisti, siirrellen välillä hiirtä pöydällä edestakaisin. Tahtia ei haitannut, vaikka koneissa ei ollut virta päällä. Minä luuttusin lattioita, keräsin ympäriinsä levittäytyneitä tavaroita ja nostin kohta lattialle tipahtaneen tyttäreni. Kun menin tuuletustelineen luo, havaitsin, että kuurasta huolimatta olikin satanut vettä. Kävin hakemassa varastosta kuivat matot. Keittiöön päätyi lähestyvän joulun kunniaksi kellanvireä versio. Anni ryömi välittömästi maton alle nukkensa ja parin muun lelun kanssa.

 

Välillä mietin, millaista elämäni olisi ilman lapsia. Enemmän omaa aikaa ja mahdollisuus keskittyä katkoksitta siihen mitä tekee. Rauhallisia yöunia. Pitkiä lenkkejä ja aamukahveja, elokuvia. Viisipäiväinen työviikko, enemmän rahaa käytettävissä. Parempi lähimuisti. Tiukemmat kurvit, vaaleammat silmänaluset, ripset päässä. Liharuuat höystettynä sipulilla ja jopa homejuustolla. Rauha ja järjestys. Pöytäliina ja kukat. Enemmän yhteisiä hetkiä miehen kanssa. Illanistujaisia. Merkitseviä silmäyksiä vatsanseudulle. Vaivautuneita hiljaisuuksia, kun pöytäkeskustelut siirtyvät jälkikasvuun. Syyllisyyttä, kun en jaksa kuunnella kiinnostavuudessaan jopa armeijajutut ylittäviä synnytyskertomuksia. Ärtymystä kassajonossa kiukkuavalle lapselle. Selittämätöntä tyhjyyden, ulkopuolisuuden ja epäonnistumisen tunnetta. 

 

Päivittäin halaan Annia ja kiitän mielessäni siitä, että saimme tämän pienen päivänsäteen, tuholaisen ja kiukkupussin. Minulle lapsi ei ole itsestäänselvyys. Äitiys ei tehnyt minusta parempaa ihmistä, mutta se auttoi määrittämään oman paikkani elämässä. Muistan hyvin, miltä tuntui istua pikkujouluissa kahden äidin välissä silloin, kun taas kerran olin tajunnut olevani olematta siunatussa tilassa. Palautan sen mieleeni etenkin silloin, kun olen tekemisissä lapsettomien kanssa.