Kukka! Puu! Ankka! Sydän! Liennytin kriisiä Prinsessa-keksillä (eikö niiden nimi ennen ollut Hannu ja Kerttu?). Yleensä pyrin rakentavampiin ratkaisuihin, kuten keskusteluun, selvään kieltoon ja sitä seuraavaan itkupotku-huutoon, mutta aina ei vain jaksa. Anni puraisee iloisena pikkuleipää ja ilmoittaa minkä muotoinen siitä tulee haukkauksen jälkeen. Sydän on selvä ja puunkin voin vielä jotenkin hahmottaa. Ankka vaatii jo raskaamman sarjan mielikuvitusta tai modernia näkökulmaa.
 
Muistan lukeneeni jostain, että uusien asioiden näkeminen tutuissa yhteyksissä, vaikkapa pilvissä, on yksi luovuuden tunnusmerkki. Määritelmän mukaan lapseni on superluova. Tänään hän lähti retkelle pesuhuoneeseen kahden potan kanssa. Toista pottaa käytettiin istuimena ja nuken potasta syötiin lusikalla puuroa (ei sentään oikeaa). Pesupallo toimi mukina. Yritin selittää että potasta ei syödä, mutta Anni katsoi takaisin kysyvin silmin. Ja miksipä ei, tietääkseni nukke ei ole kertaakaan pissannut pottaansa… Uudet näkökulmat ovat lapsille jokapäiväistä kauraa. Kaikki on tuoretta ja omat vinkkelit voi luoda ilman menneisyyden painolastia. Itselle taas on vuosien myötä kehittynyt syvä ura, minkä pohjalla ajatukset ajelehtivat. Tässä vaiheessa jo suunnilleen tietää, mitkä ratkaisut toimivat arjessa. Joskus rutiini pysähtyy ja silloin parhaassa tapauksessa tulee keksineeksi uuden toteutustavan. Tai huomaa sittenkin sen vanhan toimivimmaksi.
 
Viime päivinä olen yrittänyt pohtia, miten saisimme toteutettua kylpyhuoneremontin 50 eurolla. Pesuaineet pitäisi saada lukkojen taakse ja ummehtuneet muoviviritykset tuhota. Annin sänkysysteemikin on uudistumassa sekä pari muuta juttua. Siispä teimme eilen täsmäiskun Ikeaan. Ideologisesti olisin mieluummin etsinyt huonekalut kirpputoreilta ja kaatopaikoilta ja entiöinyt ne omin käsin... Mutta todellisuus on karumpi. En jaksa koluta kirpputoreja niin pitkään. Enkä remontoida. Tässä vaiheessa olen hankintoihin tyytyväinen, vaikka patja onkin 10 cm liian kapea. Luovalla ajattelulla saan kenties myrkynvihreän 4,90 euron pikkupöydänkin toimimaan Annin askartelupisteenä. Tai ehkä annan tytön järjestää sen itse, ilman ennakkoluuloja.