Sain viimein Annin nukahtamaan. Tyttö oli sitä mieltä, ettei tarvitse päiväunia. Vauvat niitä nukkuvat. Väsymys saavutti äärimmäiset mittasuhteet: jo kehoitus pupun etsimisestä aiheutti itkupotkuraivareita. Jostain syystä juuri äiti osaa sanoa ne ärsyttävimmät asiat. Muistan sen hämärästi omilta teinivuosiltani ja tunnen sympatiaa Annia kohtaan.

 

Alakerrasta kuuluu kolinaa, kun isompi tyttö väsää korvapuusteja. Leivonta oli palkkio oman huoneen siivoamisesta. Välillä kammio näyttikin ongelmajätealueelta ja harkitsin varoitusmerkkien pystyttämistä… Nyt paljasta lattiapintaa jo näkyy sieltä täältä. Tekisi mieli ohjeistaa yhtä jos toista, mutta hillitsen itseni, etten latistaisi kokkausintoa. Ainoa vaatimus on, että jäljet siivotaan keittiöpuuhien jälkeen. Sama pätee kaikkiin perheemme kokkeihin ja leipureihin. 

 

Tuijoitan vesisateeseen. Harmaassa kosteudessa erottuu vielä vihreää ja muutama okranvärinen pläjäys. Kuulostelen kurkkukipua ja yritän koota ajatuksiani. Ensisijainen lapsenvahtimme eli äitini on sairaalassa. Hänen jalkansa murtui kahdesta kohtaa. Luut hakevat nyt tukea metallitangosta, joka asennettiin leikkauksessa. Teatterireissu ja illanistujaiset siirrettiin hamaan tulevaisuuteen. Hirvet juoskoon ilman ajonaista. Mieleen pyrkii ärhäköitä ajatuksia, mutta tärkeintä olisi saada potilas kuntoon. Edessä on pitkä kuntoutusjakso, joka vaatii kärsivällisyyttä, kahvia ja sympatiaa.

 

Tämän rinnalla oma flunssa ei tunnu juuri missään. Suunnitelmat on tehty muutettaviksi.