Kotirouvan arkea: tuulihousut jumittuvat vyötärön kiristysnauhasta pesukoneeseen. Narun pää on sujahtanut rummun pyöreästä reiästä käden ulottumattomiin. Kastumisen tai muun kemiallisen reaktion seurauksena pallura on jämähtänyt paikoilleen kuin nuolenkärki valkonaaman nahkaan. Soitan miehelle rutiininomaisesti, vaikka ymmärrän, ettei hän etäläsnäolona pysty ongelmaa ratkaisemaan. Anni häärää ympärillä. Pieni touhuaa kosteat ja lämpimät pyykit saman tien lattialle. Tuotanto seisoo.
 
Töissä osa asiakkaista on (jo vuoden jälkeen!) sisäistänyt, että työskentelen osa-aikaisesti. Keskiviikkona he muistavat toivottaa hyvää lomaa. Kiitän kohteliaasti, vaikka en mielestäni ole lomalla. Saan osa-aikaisesta kotiäidin hommasta jopa yhteiskunnan maksamaa tukea. Summa verot vähennettynä on 6,25 euroa päivältä. Olen järjestelmään tyytyväinen, minulle tämä on paras ratkaisu. Maalaisjärjellä ajateltuna kotona oleville vanhemmille kyllä kuuluisi sama summa, joka menee lasten kunnallisen päivähoidon tukemiseen…
 
Kesken leipomisen puhelin soi. Asiakas selostaa visioitaan julistesuunnittelusta. Samaa olemme vatvoneet lukuisia kertoja, tällä kertaa uudet näkemykset hylätään ja siirrytään niitä edeltäviin. Häilyviä ja hailuvia kuvia ilman kulmia loogisesti ja visuaalisesti. Taapero pyörii kuuman uunin ääressä, ajastin soi ja hermoni kypsyvät pullien kanssa kilpaa. "Taidat olla kotona" toteaa rouva ja jatkaa päättymätöntä selontekoaan. Jossain vaiheessa puhelu katkeaa, tuuletan, kunnes tuttu numero vilkkuu taas näytöllä.
 
Kotipäivä ei ole sama kuin loma. Päivien arvo on siinä, ettei ole kiire mihinkään. Vapaata ei ole ladattu loman suurilla odotuksilla. Ei tarvitse kiertää turistikohteita tai sukulaisia. Ei tarvitse rentoutua. Voin varata neuvola-ajat, täyttää hakemukset, puhua työpuheluita, jonottaa kaupassa ja valvoa öitä - ahdistumatta.  Jaksan odottaa perunoiden kiehumista ja tehdä sitruunatortun. Päivämme täyttyvät pyykeistä, roskista, sylityksistä, kikatuksesta, kiukuttelusta, pusuttelusta, hiekkakakuista, risuista ja männynkävyistä. Kolmen jälkeen odotamme perhettä kotiin lämpimän ruuan ja leipomusten kanssa.
 
Mitä siitä, jos pesukone jämähti. Siirrymme pihalle kuivuneiden sireeninoksien pariin. Kukat ovat vasta nupulla, mutta ne tuoksuvat jo.