Plösähtänyt perheenäiti laukkaa savista latupohjaa, korvissa soi Carola. Tunnelma on suoraan kuin Auli Mantilan elokuvasta. Päätin aloittaa Kesäksi kuntoon -projektin. Myönnetään, juhannukseen on enää muutama hullu viikko, mutta aika lipesi käsistä. Aloitan nyt. Jospa jaksaisin heinäkuussa juosta jo viisi kilometriä, kuten naistenlehden juoksukoulussa luvataan. Haaveilen lenkistä Kalajoen lankkupolulla. Sen jälkeen pulahdan mereen. Tai järveen, kun sielläpäin ollaan.

 

Alussa juokseminen on kärsimystä. Mahaan pistää ja kengännauhat aukeavat väärässä paikassa. Tällä treeniohjelmalla aloitus on lempeä. Juostaan lyhyitä pätkiä lenkin kokoinaiskeston ollessa vain puoli tuntia. Yksi viikko on takana ja olen jaksanut yllättävän hyvin - vaikka tietysti vedän ylämäet henki hieverissä. Siksi treenaaminen onkin viisainta tehdä metsässä, pois kulkijoiden silmistä. Suunnitelmissa on hölköttää kerran viikossa töistä kotiin. Toisena päivänä voisin juosta hakemaan pyörän. Tässä yhdistyvät loistavasti työmatkailu, liikunta ja ulkoilu. 

 

Kroppa tiivistyisi paremmin salilla. Henkilökohtaisen ohjaajan avulla minäkin saattaisin päästä tuloksiin, kuten Project Maman Katja. Tunnollisena suorittajana en tohtisi jättää treenejä väliin ja ruokapuolikin järkevöityisi ammattilaisen kontrollissa. Ehkä. Mutta en voi sijoittaa niin paljon liikuntaan. Aikaa menisi matkojen kanssa enemmän kuin pelkkään juoksuun, mies pitäisi nakittaa työpäivän päälle lapsenvahdiksi. En halua autoilla salille. Pitäisi sekin matka pyöräillä tai juosta. Ovatko perustelut riittävät vatsamakkaran säilyttämiselle?

 

Lenkillä voin setviä päätäni. Liikkeellä ajatuskin virtaa vikkelämmin. Haistelen kesää, painan mieleen kukkien värit. Metsätähdet kukkivat jo. Kaukana pörähtää auto tai moottoripyörä. Kun on kuljettava tien reunaa, suoristan ryhtiä. Näppään musiikin kovemmalle ja vedän keuhkot täyteen lempeää kesäilmaa.