Olen elänyt tässä kuussa yli varojeni. Viinit, kuvakirja, Annille vaatteita, pyöräilykypärä, Ikea-reissu ja ensi viikolla olisi vielä kampaamoaika… Hiukset nousevat pystyyn seuratessani tuskalla säästettyjen ropojen hupenemista. Äitiysloman jälkeen nettoansiot laskivat kolmanneksella. Pärjäämme ihan hyvin, mutta tietysti pienemmät tulot näkyvät valintoina arkielämässä. Ja onhan nyt kuluttajiakin yksi enemmän.

 

Aloin säästää pahan päivän varalle heti kun tiesin olevani raskaana. Säästöt jemmaan erilliselle tilille, johon ei ole pankkikorttia. Ei niin, että törsäisin estottomasti, mutta näin on yksinkertaisempaa. Ansioni eivät koskaan ole olleet edes kotimaisella keskitasolla. Aiemmin satasen, parin säästäminen kuukaudessa oli kuitenkin mahdollista. Nyt en enää pysty siihen. Säästöt oli suunniteltu käytettäväksi hoitovapaalla, kotihoidontuki kun ei tunnetusti päätä huimaa. Tuosta ajasta selvittiinkin odotettua paremmin. Mutta sitten tuli muita menoja; firman osakkeet, juurihoidot, perintömökin 1000 euron mojova tiemaksu. Muutama huonekaluhankinta ja laarin pohja häämöttää.

 

En kadu, kalusteet tulivat tarpeeseen. Ne tuovat silmäniloa ja helpottavat elämää. (Tai no, ehkä ne yhdet verhot olisin voinut jättää kauppaan.) Annin sänky oli jymymenestys, tyttö hihkuu joka ilta "Anni nukkuu täällä, Anni nukkuu täällä!" Miehen kanssa pyörimme ympyrää uskomatta, että meillä on näin paljon tilaa nukkumiseen ja muuhunkin… Mutta vaikka hankinnat olivat perusteltuja, pääni sisällä käydään jatkuvaa vuoropuhelua. Pitikö loputkin säästöt kuluttaa? Entä jos nyt tapahtuu jotain yllättävää. Miten sitten suu pannaan? Elopellossa ja säkkiä myöten?

 

Viime talvena törmäsin muutamaan artikkeliin, jossa käsiteltiin naisten rahankäyttöä. On helppo ymmärtää, miten jotkut sortuvat tiukassa paikassa kulutusluottoihin. Itseäni korkeat korot kammottavat. Enkä tajua miten osa vaimoista antaa kaiken päätäntävallan puolisolleen. Miten ihmeessä? On tärkeää, että käytössä omaa rahaa, edes vähän. En halua perustella kosmetiikka- tai muita hankintoja, jotka miehestä kenties olisivat tarpeettomia. Vararahasto tuo vapautta ja itsenäisyyttä poikkeavissa elämäntilanteissa. Visasta ei ole iloa kuin hetkeksi.

 

Mietin kuumeisesti mistä saisin lisätuloja. Hankinko raaputusarpoja? Lähdemmekö Annin kanssa etsimään korvasieniä? Varataanko taas kirpputoripöytä? Vauvatarvikkeet joutaisivat jo eteenpäin, mutta niistäkään ei kovin suurta tiliä ole odotettavissa. Toivoisin vain, että rakkaudella hankitut kantoliina, imetystyyny, itkuhälyttimet ja muut tarpeelliset päätyisivät hyvään kotiin.