Yleensä reissuille pakkautuu liikaa tavaraa. Nyt päätin pelkistää. Käytäntö oli osoittanut, että tuulipuvussa pärjää lähes kaikissa olosuhteissa. Annillekin kaksi vaatekertaa päivässä olisi riittävä määrä. Vaippoja yhden vuorokauden minimi plus kaksi varavaippaa. Vuodevaatteissa tein kompromissin, puolikas perhe saisi lakanat omasta takaa ja loput järjestyisivät mummon kautta. Mielestäni tämä oli järkeistystä parhaimmillaan: puolittaisimme molempien vaivannäön. Neljät aluslakanat, pussilakanat ja tyynyliinat muodostavat yllättävän ison kasan kangasta niin pesukoneessa kuin auton tavaratilassa.

 

Lähtiessä selvitin miehelle tämänkertaisen pakkauksen periaatteet. Raportti oli pelkkä muodollisuus, miestä ei voisi vähempää kiinnostaa montako pyyhettä tai vaippaa olen kenellekin varannut mukaan. Perheen pää nappaa kaikille reissuille ison kassin, jonka pohjalle heitetään kolmet kalsarit ja sukkaparit. Pyyhkeet ja muut arkipäiväisyydet ovat aina ilmestyneet jostain tilanteen niin vaatiessa. Kunhan mukana olisi puhelin ja lompakko, matkanteko onnistuisi kyllä.

 

Reissu käynnistyi optimaalisissa olosuhteissa. Anni nukahti heti ja havahtui puolimatkassa huoltoaseman kohdalla. Olin juuri asettelemassa tyttöä hoitopöydälle, kun huomasin housujen ja bodyn olevan litimärkiä. Optimismin puuskassa olin jättänyt vaatteet autoon eikä hoitolaukusta löytynyt kuivaa päällepantavaa, ellei harsoliinaa lasketa sellaiseksi. Muutama koukero koreografiaan ja tyttö oli taas puhtaissa kuteissa. Oivalsin kuitenkin, ettei kovin moneen ylimääräiseen vaihtoon olisi varaa.

 

Perillä tuntui jo hölmöltä, että en ollut varannut lakanoita koko ryhmälle. Millainen ihminen ottaa lakanat itselleen, mutta ei lapsipuolille? Kävimme tietysti saunassa, joten tarvitsimme pyyhkeetkin. Vaippakassin pohja häämötti perjantaina. Kuvittelin että kipaisemme paikalliselta ABC:ltä vaippoja, mutta olin unohtanut että olemme maan lestadiolaisimmalla paikkakunnalla. Täällä jos missä pyhitetään lepopäivä eikä notkuta ostareilla pitkäperjantaina. Kun latasin viimeisen vaipan paikoilleen, lähetin sanattoman pyynnön korkeammalle taholle. En kuitenkaan jaksanut uskoa hyvään onneen vaan mietin, miten rakennan vaipan harsonliinoista, pyyhkeistä, pikkuhousunsuojista ja muusta käsillä olevasta.

 

Mac Gyverin taitoja ei tällä kertaa tarvittu, mutta Annin yläosat loppuivat kesken. Vanha pakkaussysteemi alkoi tuntua ihan järkevältä. Mitä siitä, jos tavaraa on liian paljon? Vähemmällä pääsee, jos varaa kaikkea mukaan tuplamäärän. Tätä aion noudattaa ainakin nuorimmaisen kohdalla, pienet vaatteet kun eivät paljon tilaa vie.