Viime viikolla Tuuli askarteli Annin kanssa pottakalenterin. Ideana on lisätä kalenteriin merkki tai tarra uudesta saavutuksesta. Merkkejä on kertynyt kiitettävästi, enemmän kuin olen ehtinyt liimata. Etenemme koulutuksessa keskivertotahtiin. En jaksa tehdä asiasta numeroa. Turha kuvitella että olisin harrastanut vessaviestintää (VVV) tai edes niitä kestovaippoja – jotka epäilemättä kannustavat varhaisempaan kuivaksi opetteluun. Vuoden verran potta on ollut kuvioissa, koko ajan yhä enemmän. Potan vieressä on laaja viihdearsenaali kirjoista nukenhoitovälineisiin. Mökillä on tarkoitus jättää vaippa pois ainakin pihaleikeissä.

 

Oli hauska seurata kahden poninhäntäpään askartelua. Anni kopioi Tuulin eleet ja tekemiset. Hihat kääritään kyynärtaipeisiin ja hiukset laitetaan kiinni. Kun kysyn naperolta mitä teette, vastaus kuuluu tyhjentävästi "Tuulin kanssa". On luottamuksen osoitus, kun pieni pääsee käymään teinin huoneessa ja voi nauttia kaikesta jännittävässä, mitä sieltä löytyy. Meikkejä, vaatteita, koruja ja lelujakin. Tänne muuttaessani Tuulin barbiet ja brazit retkottivat vielä hyllyssä, vaikka ei niillä enää leikitty. Ei ainakaan aikuisten nähden.

 

Nyt teinit ovat taas äidillään. Anni ihmettelee päivittäin, missä sisarukset piileksivät. Olen yrittänyt parhaani mukaan selittää, että Tuulilla ja Veskulla on kaksi kotia. Heillä on eri äiti, mutta sama isi kuin Annilla. Tässä vaiheessa pienen katse alkaa harhailla ja ajatus livistää omille teilleen. Hiekkakakkuihin, kekseihin ja muuhun kiinnostavaan. Nykyisin Anni on useimmiten mukana, kun mies käy viemässä teinit. Taapero voi omin silmin havaita, että nuoret katoavat kasseineen ilmestyäkseen viikon päästä. 

 

Ensi viikolla koko perheellä alkaa loma. Pakkaamme auton kattoa myöten. Suksiboksin, peräkärryn, moottoripyörät, mummopyörän, petivaatteet, viinit, hammasharjat, kukkamekot, uimapuvut, lenkkarit… Kesä on täällä taas. Vastahan laitoin toppavaatteet varastoon.