Tekee mieli laittaa piha kirjavaksi kesäkukkia. Päässä risteilee erilaisia vaihtoehtoja ja yhdistelmiä, tänä vuonna unohdetaan varman päälle valinnat, siniset ja valkoiset! Etsin sitkeää lajiketta, joka kestää parin viikon mökkipoissaolot, luonnonvaraiset kastelut ja unohtelut. Orvokki on tähän asti pärjännyt parhaiten, mutta mieli halajaa vaihtelua. 
 
Aiemmin taimet on ostettu mielikuvituksettomasti torilta tai jopa puutarhamyymälöistä. Nyt otamme tuttavan vinkistä vaarin ja lähdemme Joroisiin Juhanalan kartanolle. Vastassa on perinteinen, kartanomainen päärakennus navettoineen. Ympärillä kohoaa kymmenkuta kasvihuonetta, jossa matelee eri-ikäisiä naisia nenä kiinni taimissa. Miehet odottavat ulkopuolella paperikassein ja kottikärryin varustautuneina. Pujahdan ensimmäiseen kasvihuoneeseen. Vastaan löyhähtää tuttu, muovintuoksuinen kostea lämpö. Näissä olosuhteissa otin ensikontaktin työelämään. Täälläkin on kesätyöläisiä, jotka kimposivat etsimään mörköjä - mikäli oikein ymmärsin, mörkö on tummanvioletti amppelikukka. Päätyovesta näkyy sininen järvi, ulkopuolella laulaa satakieli. Tässä on vuodenajan tunnelma tiivistettynä. Lämpö, kauneus, ilo tulevasta kesästä.
 
Budjetti on tiukka, aion käyttää kukkiin Tuulin vaateostoksiin varatut 25 euroa. (Tyttö teki elämänsä puhelinlaskun ja hankinnat jäädytettiin.) Silmäilen kasvirivejä ja yritän löytää optimaalista yhdistelmää. Valikoima on riittävä, mutta ei liian laaja - näin on helpompi olla hairahtumatta. Tänä vuonna eniten lämmittää tumman violetin ja oranssin yhdistelmä. Sinkkiämpäreihin päätyvät oranssit ja lilat orvokit, lila lumihiutale ja muratti. Leijonankidat ja valkoiset lumihiutaleet löytävät paikkansa muualta. Lisäksi on aivan pakko ottaa kurpitsan taimi ja amppelitomaatti. Niiden kautta voimme seurata kasvun ihmettä, eikä hinta kirpaise vaikka sato jäisikin keräämättä.
 
Olin varannut mukaan yhden paperikassin ja väitin, että en tarvitse kottikärryä. Pian  joudun laajentamaan arsenaalia useampaan pussukkaan ja kärryihin. Annille emme tajunneet flunssapäissämme ottaa mukaan rattaita. Lopulta istutamme tytön puhtaisiin kottikärryihin kukkien sekaan. Pirpana on innoissaan, harmi että kamera jäi kotiin! Käymme vielä navetalla siemaisemassa ilmaiset kahvit ja perinteistä arkipullaa. "Mistä kasvihuoneesta näitä saa?", kysyy eräs pappa Annista. Juhanalan kartanon mutkaton tunnelma vei mennessään. Tänne on pakko päästä uudestaan - viimeistään ensi kesänä.