Lämmin asfaltti, hattarapilvet, jäätelökioskit, tuulenvire, auringon tuntu iholla, sandaalit, grillituoksut, hyttysten ininä, koiranputket, lomapäivitykset Facebookissa. Kesä. 

 

Pyöräilimme kaupungille. Hyvää fiilistä ei pystynyt mikään pilaamaan. Ei edes ipanan nuha, kinastelu liikennessäännöistä tai renkaan puhkeaminen. Ihmemies marssi kauppaan, osti tarvikkeet ja paikkasi kumin. Mitä kaupasta ei löydy, sitä ei tarvita. En kuullut yhtäkään kirosanaa. Me tytöt samoilimme marketin hyllyjä. Kärryyn päätyi kesäpokkari (edellinen vielä kadoksissa), lippis, hyttysmyrkkyä ja uusia perunoita. Ja kummitytölle sydän, niitä ei ole koskaan liikaa.

 

Tori oli yllättävän eläväinen. Merirosvo jalkapuusta huuteli kommenttejaan. Kahville piti mennä, mutta valitsimme mehujäät. Anni osaa jo syödä eskimon. Kävelin päin eksän isää, siitäkin tuli hyvä mieli. Kuinka paljon kadotammekaan ihmisiä, kun polut erkaantuvat? Tilalle tulee uusia, mutta kaikilla on oma paikkansa.

 

Paluumatkan pyörimme pitkin maisemareittiä. Peto kesti koeajon. Kotikiikussa olut, siideri ja pillimehu. Auringon lämpö, taivaan sini.