Saimme viimein Annin päivähoitopäätöksen. Yöllä valvoin ja katselin onnellisen tietämättömänä tuhisevaa mukulaa. Toisin kuin minusta, hänestä tulisi päiväkotilapsi. Olin toivonut päiväkotia hoitopaikaksi vasta parin vuoden päästä, nyt se oli vaihtoehdoista viimeisenä. Vanhempien toiveiden kysyminen taisi olla pelkkä muodollisuus. Eniten ärsyttää, ettei päätöstä voitu tehdä aiemmin. Olisimme voineet tutustua paikkaan kaikessa rauhassa. Nyt valmisteluiksi ilmeisesti riittää se, että raahaudumme yhtenä päivänä paikalle keskustelemaan käytännön asioista. Tapaamisen tarkoituksena lienee hoitohenkilökunnan työn helpottaminen. Pientä vierastavaa tyttöä ei oteta huomioon tässä käytännössä.

 

Oma mielikuva päiväkotilapsesta on kesken unien herätetty ja puettu pieni, joka säntää nenä räkää valuen kavereidensa luokse. (Jostain syystä tähän yhdistyy myös oranssi pulkka.) Olen kuullut, että päiväkotilapsi sairastaa keskimäärin kolmasosan vuodesta. Kun yksi flunssa paranee, uusi tartunta lähtee liikkeelle. Jännityksellä odotan, podetaanko meillä ensi kesänä täitä ja kihomatoja. Toivon, että valo ja lämpö vähän helpottaisivat sopeutumista. Omaa jaksamista se ainakin kohentaa.

 

Ei tämä huono päiväkoti ole. On oikea piha ja kahluuallaskin. Ja onhan päätöksessä puolensa: lyhyt matka, paljon ystäviä, ohjattua toimintaa sekä asiantuntevat hoitajat. Moni pitää tarhaa parhaana vaihtoehtona lapselleen. Selvää on kuitenkin, että kun puhutaan alle vuoden ikäisen lapsen omista kokemuksista, ollaan yhtä vahvalla pohjalla kuin selvitettäessä kuolemanjälkeistä elämää. Empiiriset selonteot ovat harvassa tai ainakin haasteellisia tulkita.

 

On minulla omiakin kokemuksia tarhasta, mutta olin 24-vuotiaana jo toipunut eroahdistuksesta. Taideterapiakoulutuksen harjoittelujaksolla ohjasin 5-6-vuotiaiden sormivärityöskentelyä. Useimmiten päädyttiin siihen, että piirtelin lasten toivomia hahmoja hämähäkkimiehestä barbie-prinsessaan. Kokemukset olivat positiivisia. Jo tuolloin ihmettelin vaippaikäisiä lapsia. Mitä ihmettä he tekivät päiväkodissa?

 

Päätös töiden aloittamisesta oli minun. Turha siitä on tämän enempää nurista. Teen vajaata viikkoa, joten meille jää vielä yhteistäkin aikaa. Alku tulee olemaan haasteellinen molemmille, mutta jospa maailmamme arvartuisivat. Ehkä meitä on kesällä kaksi entistä iloisempaa tyttöä.