Harva tv-sarja enää innostaa niin, että jaksaisin seurata sitä. Iltaisin tartun mieluummin kirjaan, kuin katson jotain päällenaurettua tai ennalta-arvattavaa. Elämä itse tarjoaa suurempaa draamaa ja jännitystä. 

 

Kevään mittaan telkkari on suonut pari yllätystä. Soramonttuprinsessojen myötä olemme päässeet seuraamaan rallia ajavien kaksostyttöjen kiemuroita. Liekö viehätys aidoissa tyypeissä, uusperhekuviossa vai raikkaassa kuvauksessa, mutta tähän jäin koukkuun ensikatsomalla. 

 

Uudempi tuttavuus on Mildred Pierce. Laadukkaasti toteutettu sarja, moniulotteiset hahmot ja ajankuva saavat odottamaan seuraavaa jaksoa. (Selkeästi naisten sarja, oma siippa ei ainakaan jaksa tätä seurata.) Pääosassa on Kate Winslet, joka tekee pääroolin eroon ajautuvana perheenäitinä. Mielestäni Winslet luo varsin uskottavan kuvan älykkäästä, empaattisesta ja sensuellista 1930-luvun naisesta. Leuka loksahti, kun naisenlehden puffissa todettiin: "Sarjan pääosassa nähdään leffatähti Kate Winslet, jonka kroppaa tuon ajan autenttiset vaatteet eivät valitettavasti oikein imartele."

 

Ja minä erehdyin pitämään Winsletiä kauniina. Anteeksi maalaisuuteni! Lehtijutuissa muistetaan aina mainita, kuinka tämä rehevyyden perikuva viis veisaa ulkonäköpaineista tai muuta vastaavaa. Sivulauseessa mainitaan, että elopaino on 55 kg. En tiedä mitä tästä pitäisi ajatella. Itse painan tietysti 10 kg enemmän, mutta esiinnynkin harvemmin televisiossa. Winslet on ehkä norminäyttelijää pyöreämpi (?), mutta sellaisenaan lähellä keskivertoemäntää. Jos 1930-luvun vaatteet eivät pue häntä, niin tuskin paljon hehkeämmin senaikaisia naisiakaan.

 

Jos välttämättä reheviä näyttelijättäriä haluaa hakea, niin mannekiineiksi sopisivat Melissa McCarthy tai vaikka Kathy Bates. Molemmilla karisma kantaa läskien läpi. Harvoin muuten Philip Seymor Hoffmanin tai Jack Nicholsonin yhteydessä mainitaan heidän kulloisetkin kilonsa tai vaatteiden istuvuus roolissa. Hrmph.