Talvi antaa mahdollisuuden työstää yhtä syvimmistä traumoistani, joka on kielen jäätyminen metalliin. Autenttisia kuvaustilanteita tarjoutui tänäänkin, kun Anni lähestyi kieli ojossa isin rakkoria. Herkullisen punainen Valmet suorastaan kutsui maistamaan. Polvet notkahtavat joka kerta, kun näen kielitilanteen uhkaavan. Maistan suussa metallin ja veren ja näen silmäkulmasta isän hätääntyneen hahmon. Halusin lipaista lähikaupan suojakaiteen hileistä pintaa kielloista huolimatta. Oma tyttöni suhtautuu sääntöihin samalla tavalla kyseenalaistaen. Tähän mennessä olemme onnistuneet välttämään pahimmat vaaranpaikat. Vaikka tutista yrtitetään pikkuhiljaa päästä irti, tietyissä tilanteissa se on edelleen hyvä turva.

 

Tänään mukula löysi laatikon kätköistä ilotulituksissa käytetyt suojalasit ja arveli niiden kuuluvan äidille. Rillit kieltämättä ovatkin tyylikkäät ja muodinmukaiset. Näyttävät olevan kestävämpää laatua, kuin minun silmälasini. Annin sovittelujen tuloksena käytössäni on nyt kahdet yksisankaiset okulaarit. Jos suojalaseihin saisi vielä vahvuudet, voisin siirtyä niiden käyttäjäksi.