Havahduin auton ääneen. Yö oli mennyt kieriskellen työasioiden parissa, olin jälleen kerran eri miltä kaikesta, jo periaatteesta. Anni tuhisi vielä silmät kiinni ja kädet pystyssä, joten kampesin itseni ikkunaan katsomaan mistä oli kyse. Pihaan ajoi hitaasti sininen pakettiauto. Otaksuin, että mieheni tuttavia katsastamassa työkoneita tai vastaavaa, mutta jäin vielä seuraamaan tilannetta. Äkkiä yksi kyytiläisistä hyppäsi pois autosta ja kurkisti roska-astiaamme. Olin viimeksi kipannut sinne Annin vaipparoskiksen, joten vastaan epäilemättä löyhähti alkuvoimainen aromi.
 
Tunsin piston omatunnossa. Kertakäyttövaippoja menee kaatopaikalle mielettömät määrät, vaikka alun perin lupasin perehtyä kestovaippoihin. Mutta se oli silloin, kun vauva ei vielä ollut syntynyt enkä tiennyt, että sinappitykki laukeaisi monta kertaa päivässä. En tiennyt että helle kipuaisi 40 asteen lukemiin enkä ottanut huomioon sitäkään, että olisimme osan kesästä mökeillä, joiden varustukseen ei kuulu sen enempää pesukone kuin kylpyhuonekaan.
 
Pakettiauton mies räpyttelee hetken silmiään ja laittaa kannen kiinni. Mitä hän sitten etsikään, ei ilmeisesti löytynyt. Seuraavaksi mies kääntyy kompostorin puoleen. Voi ei! Sehän jämähti jäähän jo syyspuolella, ensimmäisten kovien pakkasten aikaan. Olin hämmentänyt ja huolehtinut aikani, kunnes sekosin laskuissa ja jäin sisälle syöttämään pientä, siirsin biojätehämmennystä seuraavaan päivään ja sitten olikin jo myöhäistä. Lämpömittari heilahti reilusti pakkasen puolelle eikä ole hievahtanutkaan, vaikka aurinko sulattaa jo lunta kompostorin ympäriltä. Papparainen tuijottaa kompostorin sisältöä pitempään kun on toivottavaa sulkien lopulta kannen. Olkien kohauttelua ja pään pyörittelyä. Mies hyppää autoon ja kolmikko kaartaa pois pihastamme.

Mitä tyypit etsivät? Oliko partio määrittelemässä kansalaisten ekologista jalanjälkeä? Kuvattiinko roskamme paikallislehteen? Tuleeko biojätteistämme näkymä Google Earthiin? Oli miten oli, muistin taas että kierrätyksessä olisi parantamisen varaa. Moni muukin hyvä asia on jäänyt aikeeksi. Kesällä yritän terästäytyä ja saada kompostorin toimimaan. Suunnitelmissa on saada myös kaikki pienet ja tarpeettomat vaatekappaleet kiertoon.