Piipahdin viikonloppuna opiskelukaupungissani Rovaniemellä. Nykyään pohjoisessa tulee käytyä harvoin, ja aina Napapiirin lähestyessä tuntuu kuin matkaisi menneisyyteen. Kaupunkiin liittyy paljon muistoja: paikkoihin, ihmisiin ja itseenikin. Millainen olin silloin, ajattelinko näitä ajatuksia? Reissun parasta antia olivat valokuvanäyttelyn lisäksi ystävät. Ihan liian harvoin tapaamme. Jos jotain menneiltä vuosilta kaipaan, niin tuota kiireettömyyden tuntua. Aina oli aikaa istua aamuun asti, korkata pullo ja lampsia kauppaan ostamaan yhteisiä ruokatarpeita.

 

En halunnut olla Annista erossa enempää kuin yhden yön. Siinäkin oli tekemistä. Pikkutunneilla irtauduin porukasta ja hiippailin nukkumaan hotellille, jossa odottivat hiljainen huone, puhtaat lakanat ja juuri sopivan pehmeä sänky vain minua varten. Ei kahta poikittain nukkuvaa vieruskaveria, ei kuorsausta, ei itkua. Ja mikä oli lopputulos? Kun viimein nukahdin, säpsähdin hereille puolen tunnin välein. Aamukuudelta silmäni revähtivät auki eivätkä suostuneet yhteistyöhön. Sinnittelin sängyssä niin kauan, että pääsin aamupalalle. Sain juoda kahvia ylhäisessä yksinäisyydessä, mikä oli outoa ja itsenäistä, jotenkin turhamaista.

 

Olin suunnitellut tekeväni aamulenkin tutuissa maisemissa jokirannassa. Umpiharmaa sade esti aikeet. Jäin hotellin käytäville kuvaamaan ja lukemaan kirjaa. Hetken koin samaa kiireettömyyttä kuin entisessä elämässäni. Harmaus, hiljaisuus ja yksinäisyys virittivät haikeansuloiseen tunnelmaan, johon olin saanut kipinän edellisenä iltana - olihan melankolia näyttelyn teemana. Sateen loputtua hortoilin ulkona samanlaisessa pysähtyneessä ilmapiirissä.

 

Symbioosimme Annin kanssa on vähitellen päättymässä. Side välillämme on edelleen vahva, mutta tytön elämänpiiri laajentuu koko ajan. Tunnen sen sielussa ja ruumiissa, paidassa jonka etuosa alkaa roikkua, haikeudessa jolla pakkaan vauvatarvikkeita pois. Alan vähitellen tehdä itsestäni tarpeetonta. Toivottavasti osaan toimia niin, että pieni saa parhaat eväät elämään. Että tämä taimi pärjäisi aikanaan, mihin ikinä hänen tiensä viekään - etelään tai pohjoiseen.