Perinteisellä tyylillä sisustettu olohuone on tunkkaisen näköinen, miksi joku on laittanut kuvan blogiinsa? Lopulta tajuan, että kysymys on nukkekodista. Kodin haltiatar oli kuvannut uusimmat pääsiäisaiheiset pöytätabletit - todella sievät ristipistotyöt, täytyy myöntää. Toinen bloggari on askarrellut tiimaripohjalle kortin, joka on suunnattu kummin tyttären ksylitolimyrkytyksestä toipuvalle koiralle. Ihan näppärän näköinen, vaikka itse olisinkin käyttänyt materiaalina kinkkua ja kestomakkaraa. Kolmas ilmoittaa laihduttaneensa 250 grammaa viikossa. Arvostettava saavutus, mutta kenelle kirjoitus on suunnattu?

 

Blogipalvelimen pinnan alta paljastuu loputon avaruus erilaisia nettipäiväkirjoja. Naisten blogeissa näyttäisivät olevan nyt tapetilla laihdutus, käsityöt ja leivonta. (Otos perustuu mielivaltaiseen empiriaan, olen joskus käynyt silmäilemässä uusimpia postauksia vuodatus.net -sivulla). Äkkiseltään en keksi aihetta, mistä ei blogia olisi rustattu. Kansan syvissä riveissä piilee valtava luova potentiaali. Vaikka tuntemattoman ihmisen sukankutimet eivät minua kiinnosta, ilmeisesti joku sen haluaa jakaa. Ja vaikka nukkekodin pöytätabletit saavat hymähtelemään, eikö askartelu kuitenkin ole rakentava tapa terapoida itseään? En tiedä onko päänsisäisten sokkeloidensa kirjaaminen ylös yhtään sen parempi vaihtoehto. (Ja eikö päänsisäinen näytäkin kirjoitettuna pääsiäiseltä?)

 

Vaikka suurin osa näistä blogeista on visuaaliselta anniltaan olematonta ja sisällöksi saattaa riittää, että en millään jaksa kirjoittaa tänne mitään, on ollu kiirettä, on poikkeuksiakin, niitä jotka saavat ärsyttävän kateelliseksi. Niitä jotka hivelevät silmää ja joissa ajatukset on kiteytetty tekstiksi juuri niin kuin sen tekisin jos osaisin. Silloin herää kysymys, miksi ylipäätään kirjoittaa omaa blogia. 

 

Vuosien varrella olen seurannut eri blogeja, kohteet ovat vaihtuneet elämäntilanteen mukaan. Kaukomailta kirjoitetut päiväkirjat herättävät matkakuumeen aina uudestaan. Oman alan ammattilaisten ajatuksiin on kiinnostava kurkistaa ja samalla voi aprikoida, miten itse pärjäisi pääkaupunkiseudun isossa mainostoimistossa. Ennen häitämme katselin innokkaasti hääkuvaajien blogeja, esimerkiksi Samm Blaken otoksia, joiden hyväntuulinen tunnelma toimi esikuvana omille juhlillemme. Muutenkin valokuvablogit ovat yksi suosikkikohteitani (Prettygingham, Milas Daydreams). Jossain vaiheessa luin lapsettomuusblogeja, joiden terminologia oli tuleva tutuksi, vaikka aihe ei koskaan ollutkaan päällimmäisenä omassa elämässäni. Odotusaikana silmäilin raskauspäiväkirjoja lähinnä kartoittaakseni kaikki odotettavissa olevat ongelmat. Pisimpään mukana ovat seuranneet Menopaussi ja Elämä makeaksi. Niitä seuraan joskus vieläkin. Toisessa kuvataan elävästi ja huumorilla höystettynä akateemisen naisen elämää ja toisessa esitellään toinen toistaan hienompia leipomuksia.

 

Oma blogini toimii ajatusten parkkipaikkana tässä hetkessä, kun vietän pääosan ajasta kotona. Kirjoitukset on laadittu pienen päiväunien aikaan, joten turha viilaaminen jää automaattisesti pois. Tämä blogi on määritelty "yksityiseksi", jolloin otsikkoa ei näytetä vuodatus.net -sivuston listauksissa tai hauissa. Osoitteen olen antanut vain harvoille ja valituille. Pöytälaatikkobloggausta siis tämäkin.