Pääsiäisreissu oli hyvä ajatus. Pääsimme irti arjesta, vaikka ylellisyyksiä lomaan ei sisältynyt. Vesi ei joussut ja ulkovessassa takapuolta pyyhki raikas merituuli… Ulkoilimme, söimme, nauroimme. Kilometrien myötä siirryimme toiseen todellisuuteen.

 

Kotona rutiinit sitten palasivat. Tänään piipahdin jopa töissä. En oikein pysty palauttamaan mieleen joutsenten laulua. Mikä tuo pastellinvärinen juttukin oli? Mietin mitä pakkaan Annin hoitolaukkuun huomista varten. Kuuluvatko kurahaalarit valikoimaan tällä viikolla, villasukat ehkä vielä kuitenkin. 

 

Siedän arkea melko hyvin. Totta puhuen elämä on pelkkää vessan kuurausta ja pyykkikasaa. Raivaan tavaroita paikoilleen ja silmänräpäyksessä ne ovat taas keskellä lattiaa. (Onko siisteyttä olemassa, jos kukaan ei ehdi nähdä sitä?) Illalla tekisi mieli harrastaa jotain, mutta Anni nukahtaa syliin ja miehenkin pitäisi päästä hitsaamaan raudanpaloja yhteen. Tai jotain hänelle henkisesti tärkeää.

 

Monta kertaa ärsyttää ja väsyttää. Äherrys ei tuota tulosta, teinit kuittailevat, pieni uhmaa eikä mies ymmärrä. Minusta tuli savolainen, joka harrastaa marttoja ja naisvoimistelua. Mutta tämä on oma elämäni. Voin järjestää sen itse, ainakin osittain. Sohvalla on pinkki tyyny ja näen koivujen välistä siivun järveä. Laitan jälkiuuniviipalelle homejuustoa. Perään kuppi kahvia. Ajan mummopyörällä tavalliseen työpaikkaan, jalat toimivat, haistelen kevään tuoksua ja osoitan lapselle lentävän linnun. Jos vieläkin ketuttaa, mietin reissua viikonlopuksi.

 

Tavallinen elämä on aliarvostettua. On murheellista, jos nuori pettyy normaaliin arkeen. Siinä vaiheessa, kun kaikki on vielä uutta ja maailman tuulet nenässä, mahdollisuudet edessä. Onko hienompaa kuin löytää vierelleen sopiva kumppani ja suunnitella yhdessä tulevaisuutta? Opetella käytännön anatomiaa perusteellisesti ja pitkään. Hankkia koti ja sänky. Saada työpaikka, ensimmäinen oma palkka. Ehkä joskus lapsi, tai sitten ei. 

 

Arjen ihmeiden rinnalla Idols-elämä kalpenee. Ja jos syöpäpotilaalta kysytään, tavallinen arki on parasta.