Pääskynen tekee pesää räystään alle tai ehkä asuu siellä jo. Olen aitiopaikalla yläkerrassa. Kolme uutta lintupönttöä asutettiin saman tien. En ole aivan varma tipujen merkistä, mutta pieniä ovat. Järvessä lipuu joutsenia ja ojassa kuhertelee sorsapariskunta - ilmiselvästi kevättä on ilmassa.
 
Paras hetki on juuri tämä, kun illat alkavat olla valoisia ja linnunlaulu täyttää koko tienoon. Talvikamppeet ja mustat pompat joutaa kiikuttaa varaston perukoille. Seuraava syksy on kaukana toisessa ulottuvuudessa. Nyt ilmassa on lupaus kesästä. Lenkkarit pureutuvat asfalttiin ja halpakaupan tuulitakki kahisee vauhdissa, joka tuntuu todellisuutta tehokkaammalta. Vaihdoin hiihdon lenkkeilyyn. Edessä on pitkä taival, ennen kuin jalka nousee käskemättä. En tiedä jaksanko siihen asti. Nyt tärkeintä on tämä tunne. Järvi tuolla, mäki tuolla, sininen taivas ja pehmeä kesäilma. 
 
Anni itkee väsymystään, pieni ei malttanut nukkua väliunia. Kävimme tänään tutustumassa päiväkotiin. Vastaanotto oli rauhallinen ja lämmin, hoitaja jaksoi jutella kanssamme kiireettömästi. Silti hirvittää. Anni on ryhmän pienin, vauvaksi kutsuttu. Muut osaavat kävellä ja monet jutellakin. Hoitaja mainitsi, että nuorimmille alku on kaoottinen. Se vaatii sopeutumista ja todennäköisesti vaikuttaa myös yöuniin. Mietin että teenkö virheen. Hätiköinkö hoitoon laiton kanssa? Vaikuttaako se tytön perusturvallisuuteen, itsetuntoon ja johonkin, mitä en osaa edes hahmottaa.
 
Paluumatkalla ostimme päiväkotivaatteita. Kurapuvun, rukkaset, sukkia ja kengät. Sadetakki on oikeaa kokoa, mutta hihat roikkuvat ilmassa. Sisällä pieni tyttö, joka ei tiedä mitä hänellä on edessä. Pienistä pienin, rakas miiru.