Perheessämme on korvatulehduspotilas. Ei Anni vaan mies, joka sai kaupan päälle myös poskiontelontulehduksen. Siippa on koko viikon potenut kovaa päänsärkyä ja pohdimme kuumeisesti kivun syytä. Maanantaina hän kävi päivystyksessäkin tutkituttamassa päätään. Vikaa ei löytynyt. (Lukuunottamatta muutamaa pohjalaista omituisuutta, niitä ei lasketa). Särky iski säännönmukaisesti joka ilta. Aloin jo huolestua. Tänään oli edessä uusi lääkärireissu, tuliaisina nippu reseptejä. Olen pettynyt, että en hoksannut oikeaa diagnoosia. Ja helpottunut - tällä kertaa selvittiin lastentaudeilla. 

 

Tuulikin on potilas. Tyttö oli mitannut aamulla 37,2 asteen kuumeen ja peli oli selvä. Rekisteröimme tilanteen Facebookista, kun Annin kanssa vielä kikattelimme sängyssä. Anni innostui nähdessään Tuulin kuvan. Vanhemmilleen teini ilmoitti sairastumisesta, mutta minä en kuulu sisärenkaaseen. Minulle kerrotaan jos löytyy mielenkiintoinen vaate tai jos tarvitaan kampaajaa. 

 

Laskeutuessamme alakertaan Tuuli oli jo vallannut sohvan ja televisiossa välkkyivät lastenohjelmat. Tyttöä ravisteli riipivä yskä. Tunsin myötätuntoa ja samalla lievää ärtymystä. Nautin rauhallisista aamuista Annin kanssa, kun saamme määrätä tahdin ja sulattaa pullat pakastimesta tekemättä siitä tiliä koko perheelle. Haluaisin olla empaattinen, mutta tajuan vain pohtivani kuinka pääsisin pakoon sitcomien taustanaurua.

 

Ehkä tästä erottaa äitipuolen? Jos olisin äiti, olisin huolestunut lapsen hyvinvoinnista enkä pohtisi omaani. Rakastan perhettäni, joka sorkkaa siinä. Olen ylpeä näistä kaikista. Yhtä palavasti kaipaan omaa aikaa ja tilaa. Koko viikkoni on alisteinen muiden ajankäytölle, myös lomat. Kesälomalla päiväjärjestyksen sanelee viiden sijasta 11 henkilöä. Tajuan, että arjessa torstai- ja perjantaiaamut ovat hengähdystauko, jotka auttavat jaksamaan. Jos tekisin täyttä työviikkoa, joutuisin ratkaisemaan asian toisin. 

 

Minullakin on vielä flunssa, totta kai. Alan jo tottua kuumeettomaan keljutukseen eikä se ihmeemmin heikennä suorituskykyä. Teen samat toimet mitä yleensäkin, paitsi en urheile. Jumppaan olen tänä vuonna päässyt yhden kerran. Toivotaan parempaa onnea ensi viikolle. Ja sitä, että Anni ja Vesku pysyisivät terveinä.