Miksei enää tehdä polvipituisia helmoja? Koipeni eivät nuorenakaan olleet esittelykelpoiset, eikä eletty elämä ole niitä muokannut sen edustavammiksi. Ostin nettikaupasta tarjouskoltun, joka täytti kakki muut vaatimukset. Hintakin oli juuri sopiva. Mutta helma loppuu polvien yläpuolelle, täysin väärään kohtaan! 

 

Vastaus on hinta. Kvartaalimuodissa ei tarvitse ajatella pysyviä arvoja, puvustohan uusitaan vähintään neljä kertaa vuodessa. Tällä hetkellä helmat ovat joko vaaksanmittaisia tai kuralätäköitä laahaavan pitkiä. Nuorisolle se sopii. Täti-ihmiselle vähän niin ja näin. Vastustan perjantaipaitakulttuuria ja käytännössä se toteutuu siten, että käytän halpisvaatteita mahdollisimman pitkään. Laatuun panostan sitten, kun (jos) alan nauttia normaalia palkkaa.

 

Matkapuvustoon päätyvät alamittainen mekko ja mustat leggingsit. Esikuvani on Anni. Yritän suhtautua ulkoasuun yhtä itsevarmasti kuin pieni taapero. Muksu on alkanut itse valita vaatteitaan ja opettelee pukemaan. Kokonaisuus on yllättävä ja ennakkoluuloton, kuten nuorisolla yleensä.


      

Toppaliivi: Satu-tädin kirpputorilöytö

Paita: Saran vanha

Hattu: H&M; Tuulin venyttämä

Hame: Hilman vanha

Leggingsit: KappAhl

Kengät: Kanarialta

Linssinsuojus: Kuvausrekvisiittaa