Kesä on täällä täydessä loistossaan. Kielot ja pihlajat kukkivat täyttä päätä ja tuulenvire riepottaa jo viimeisiä omenankukkia. Suunnittelen reittini kulkemaan sireenipensaiden ohi, koska niiden tuoksu on pakko saada nenään. Toisaalla puskevat vuohenputket ja juolahvehnät varsiaan. En pysy millään niiden perässä, en edes yritä. Perunaamaata ei tänä vuonna perustettu, herneet ja porkkanatkin ovat vielä istuttamatta. Odotettavissa on "myöhäistä porkkanaa".

 

On pakko priorisoida. Kotityöt, normalit työt, lapsenhoito, molemmat mökit, juhlat, vierailut. Nämä ehtii, mutta hienosäädössä on laskettava rimaa. Tänäkään kesänä en tee puutarhassa kuin pakolliset. Vuohenputkista voi kuulemma tehdä piirakkaa, ehkä kokeilen sitä… Tarvitaan valikoivaa silmää, ettei verenpaine nouse rikkaruohojen täyttämästä kukkapenkistä tai villiintyneistä marjapuskista. Tärkeintä olisi ladata akkuja tulevaa syksyä varten. Nukahdan satakielen lauluun ja tartun hetkeen kynsin hampain.

 

Päiväkodissa menee nykyään ihan hyvin; ainakaan aamut eivät ole yhtä traumaattisia kuin toukokussa. Siitä huolimatta Anni haluaa hoitopäivinä hyvitystä ja on jatkuvasti kädet ojossa minun suuntaani. Vaikka olen väsymyksestä pökerryksissä, en pysty vastustamaan pieniä harittavia sormia. Tulen töistä 17.30 ja syömiset on hoidettu kuuteen mennessä (kiitos miehelle!). Kierros pesukoneita, pyykinpesua (kiitos koneista!) sekä rojujen korjailua. Kahdeksalta voimmekin jo valmistella iltatoimia. En tiedä miten jaksaisin viisipäiväisen viikon, mutta epäilemättä siihenkin tottuisi.

 

Vuoden iässä lapsi yleensä oppii kävelemään ja sanoo ensimmäiset sanansa. Nämä rajapyykit ovat Annilla vielä edessä, ellei hoppotikoppotia lasketa sanaksi. Seisominen ja jopa tanssiminen onnistuu, mutta luotto ei riitä omiin jalkoihin kävelyksi asti. Mieluisin harrastus on kiipeily. Kaikki mainittavat huiput kotioloissa onkin valloitettu. Vilkaisin Tuulin neuvolakorttia, enkä hämmästynyt ytimekästä merkintää vuoden kohdalla: "Kiipeilee".

 

Myös blogi on kesannolla. Kirjoittaminen ja kuvaaminen vaatii joutilaisuutta tai ainakin hetken omaa aikaa. Juuri nyt nämä arvokkaat  omat hetket on käytetty muuhun, esimerkiksi suihkuun tai biojäteastian tyhjentämiseen. Anni nukkuu päiväunet ulkona ja pöytäkonetta on hankala kantaa mukana. Siirrän ajatukset talteen myöhempää käyttöä varten, kuten puutarhasuunnitelmat.