Kun aloimme seurustella mieheni kanssa, fuusioituivat samalla pohjalaiset ja karjalaiset juuremme. Vaikka mies on pohjalaiseksi sosiaalinen ja minä karjalaiseksi hiljainen, peruserot ovat selvät. Toinen on humanisti taivaanrannanmaalari ja toinen yrittäjähenkinen teknikko. Toisessa painottuu ratkaisukeskeisyys, toisessa nostalginen vatvominen. 

Miehelle on normaalia asettaa elämässä päämääriä ja tavoitteita, joihin pyritään määrätietoisesti. (Jälkeenpäin olen kuullut, että olin yksi noista tavoitteista, vaikka en itse siihen uskonut.) Minä kuulostelen ja yritän ottaa selvää intuitiosta tai jostain, mikä saattaisi ratkaista asian. Takerrun yksityiskohtiin, viilaan ja hion, mies keskittyy kokonaisuuteen eikä piittaa pilkuista. Mies haluaa tehdä asiat nopeasti. Minulle vauhti ei ole itseisarvo, vaan lopputulos. Mihin meillä tässä on kiire? Eläkkeelle?

Sunnuntaiaamuna oli normaali aamupalatilanne. Totesin että pitäisi ripustaa kuvat seinälle. Olin vielä siemailemassa kahvia, kun siippa rynnisti autotalliin sepeli pöllyten hakemaan välineitä. Siinä siunaamassa hän keikkui jo baarijakkaralla ja pyysi minua tarkistamaan suoran linjan. On luonnollista, että jätän omat toimeni kesken ja riennän avuksi. Ei siinä mitään, mutta pian saan kuulla kriittisiä kommentteja opastuksestani. Suoruutta ei katsota katosta tai lattiasta eikä seinästä. Vanhassa talossa kaikki on vinossa ja pitäisi sekunnin sadasosassa ratkaista maailman absoluuttinen horisontaali, jonka päätepisteen peittää mieheni takaraivo. Samansuuntaisen keskustelun kävimme verhotankojen tiimoilta, jotka kuulemma minun ohjeideni mukaan lyötiin vinoon. Alan hiiltyä. Pidän pitkän monologin, joka käsittelee vatupassia, suuntia, oikeudenmukaisuutta ja verhotankoja, jotka ovat millilleen katon mukaisessa linjassa.

Pahimman tunnekuohun laannuttua mies katsoo minua. Molempia alkaa naurattaa. Samassa havahdumme; Anni oli vielä äskettäin huudellut kommenttejaan syöttötuolista, mutta nyt on oudon hiljaista. Tyttö on istuu aivan pöydän reunalla aitajuoksijan asennossa. Suussa on suolasirotin ja kasvoilla monitulkintainen ilme. 

Kun säikähdyksestä selvitään, likka juo vettä pitkään ja hartaasti. Kuvatkin saatiin seinälle horisontaaliin linjaan. Minusta ne ovat vähän liian harvassa, mutta yritän keskittyä kokonaisuuten...