Loman lopulla jätimme Annin mummon hoiviin ja huristelimme miehen kanssa kohti Helsinkiä. Podin lieviä vieroitusoireita. Tuntui haikealta jättää tyttö niin pitkäksi aikaa ja toisaalta hirvitti millaiseen kauhujen yöhön äitini oli lupautunut. Typykkä jäi mummolle mielellään. Viihtyvyyttä edistivät isovanhempien jatkuvan palvonnan ja aidon koiran lisäksi olohuoneen lattilalle kerätyt lelut, joiden uutuusarvo oli korkea.

 

Kun bensa loppui Porvoon moottoritiellä, en edes yllättynyt. Tämä on muodostunut jo perinteeksi. Vuosi sitten pysähdys sattui keskellä Ylivieskan metsäkorpea, jossa paarmat pörisivät pilvinä ympärillä. Siltä ainakin tuntui - oli vuoden kuumin päivä ja minulla kainalossa pieni vauva. Tällä kertaa auto rullasi Herkkules-grilliravintolan pihaan. Mies lähti tottuneesti suunnistamaan kohti lähintä huoltoasemaa. Minulla ei ollut hätää, nautin sämpylää ja kahvia venäläisen puheensorinan säestämänä. Paistatin päivää pihalla, kun siippa ilmestyi bensakanisterin kanssa ja matka voi jatkua.

 

Matkustaminen ilman Annia oli outoa. Reilussa vuodessa tyttö on integroitunut kiinteäksi osaksi minua, yksin liikkuminen oli epäilyttävän kevyttä. Kuin olisi vaihtanut laskettelumonot aamutossuihin. Vähän väliä säpsähdin ja vilkaisin tyhjään turvaistumeen tai hapuilin olalta hoitolaukkua. Toisaalta oli hienoa samoilla kaupungilla täysin itsekkäästi. Juutuin Stockmannin rättiosastolle mitään ostamatta, nauttien tunnelmasta. 

 

Olin varannut meille hääpäivä- ja arjesta selviytymislahjaksi tarjousyön Haikon kartanolta. Mukaan lähti niin ikään lahjaksi saatu samppanjapullo. Hotellihuoneen vaatimattomuus ei surettanut, kun hyppäsimme sängylle kilistelemään kuohujuomaa. Vaikutukset näkyivät äkkiä, etenkin minulla. Hortoilimme hilpeissä tunnelmissa kartanolle, johon olin tehnyt pöytävarauksen. Oli helppo kannattaa tarjoilijan ajatusta samppanjalasillisista juhlan kunniaksi. Nyökyttelin ehdotukselle ravuista kuin olisin harkinnut sitä vakavasti. (Päädyimme tilaamaan kesän tarjousmenut, kuten noin 80% paikallaolijoista). Ruoka oli maistuvaa, palvelu erinomaista ja puitteet ylelliset. Naistenhuoneessa onnittelin tuoretta morsianta. Tuntui kuin kengät olisivat kulkeneet pari senttiä lattian yläpuolella. Samppanjan vaikutusta, oletin. Laskun saapuessa kuplat katosivat päästä. Maksoin sihijuomasta 18 euroa lasilta.

 

Tämä viikko on ollut työtä ja päiväkotia, kaurapuuroa, kurapukua. Päivä paistaa vielä, mutta heinäsirkkojen siritykseltä ei voi välttyä. Monipuolisen loman jälkeen tuntuu hyvältä palata arkeen. Suunnitelmissa on kunnon kohennusta, paikkojen ja asioiden järjestelyä sekä tuiki tavallista perhe-elämää.