On kolmenlaisia aamuja. Kaikki alkavat kiinalaisella kasvohieronnalla, jonka pitäisi edistää kauneutta ja terveyttä. (En ole huomannut vaikutusta, mutta ei siitä haittaakaan ole.) Sen jälkeen päiväjärjestys määräytyy viikonpäivän mukaan. Arkisin hipsin alakertaan, välttäen astumasta natiseville lattilaudoille. Ohitan intiaanikävelyllä ensimmäisen portin, jonka yritän sulkea hengittämättä. Saatan ehtiä jopa vessaan, kun kuulen määrätietoisen töminän. Anni juoksee yläkerran portille suussaan tutti ja kainalossaan unikaverit pupu ja pappa. Kello on parhaassa tapauksessa seitsemän, mutta todennäköisesti puoli.
 
Tänään heräsin ennen kukonlaulua. Mies lähti töihin uni silmissään. Rekisteröin ikkunasta kirkkaan sään. Taivaan, joka näytti makealta akvarellimaalaukselta vaaleanpunaisine hattaroineen. Aamun valo kutsui kuvaamaan, mutta olin suunnitellut toisenlaiset tekemiset. Keitin illalla riisipuuroa karjalanpiirakoita varten. Annin herättyä marssimme alakertaan pyykkäämään ja leipomaan. Tyär avusti tähtimuotin kanssa. Hänen ruistaikinan käsittelynsä oli varsin taitavaa. Minä taas asettelin kuuman pellin kahvikeittimen johdon päälle ja vastasin sen uudesta muotoilusta.
 
Piirakat ovat keskeinen osa mökkituliaisia. Mukaan Kalajoelle otetaan myös pari pussia toscapullia, suklaa-kahvipapuja ja kaksi pulloa punaviiniä. Sekä sukset, harrastevälineeksi minulle.
 
Tänä vuonna en kasvattanut rairuohoa. En jaksanut yhtään panostaa somistukseen. Onneksi joku muu jaksoi; meillä on ensimmäistä kertaa Annin laatima pääsiäiskoriste. En tiedä mitkä osat tipussa ovat tyttöni käsialaa, mutta se markkinointiin Annin tekemäksi. Aurinko lämmitti poskia ikkunan läpi, kun maistelimme riisipiirakoita. Tässä valossa keltainenkin on keltaisempi. Löysin kätköistäni yhden miniatyyrisuklaamunan. Kippistimme sen kanssa pullalakon päättyneeksi ja kevään alkaneeksi. Iloista pääsiäistä!